Peura

No niin, nyt olis sitten ekaa kertaa päästy peuran hakuun :D

Hienosti oli mennyt, ensin haju oli ollut pikkusen liiankin vahva, mutta pienellä ohjauksella oli jälki löytynyt ja loppu olikin sitten ollut kuin leikkiä.

Nyt täytyy toivoa parasta ja vahvistaa koulutuksella, niin meillä on kohta "maailman" paras jälkikoira.

Ja ikäähä Nekulla on kokonaista 4 kk

1. kuukausi

Sydänpylly

Voihan, voihan sentään. Kuukausi on mennyt kuin siivillä. Perhe alkaa sopeutua uuteen tulokkaaseen. Tai kaikki muut paitsi G.

Että ei vois vähempää kiinnostaa tuollainen riiviö, joka yrittää leikkiä joka kerta, kun sängyn alta tulee pois. Noo... eiköhän tämä tästä, jossain vaiheessa.

Eka rokotus käytiin ottamassa 28.10. Ja voi kun kivaa, kun siellä oli muitakin koiria. Ainut vaan, että kenenkään kanssa ei päässyt leikkimään. 

Pitäisikin kysyä koirakaveria jostain, jos vaikka pääsisi ihan oikeasti leikkimään muiden kanssa.

Painoa on tullut jo 6 kg. Kuukaudessa 2,3 kg. Ei mikään hullumpi saavutus.

3 yötä

Hotelli varattu, nouto paikka ja aika sovittu. Vielä kun malttaisi odottaa

Koira

Viisi yötä koiran tuloon.

Nyt alkaa jännittää :) Miten Gizmo sopeutuu uuteen pentuun ja entäpä Vera ja Essi... Ja yleensä ottaen onko tässä nyt mitään järkeä :D

Ja mistä tämä kaikki saikaan alkunsa:
Syyskuun alkupäivinä selasin taas kerran Kooikerhondje ry:n sivuja, että olisikos pentueita syntynyt ja olisikos pentuja vapaana. Ja olihan siellä. :D Syyskuun 6. päivänä oli syntynyt viisi pentusta Kajaaniin.
Ja ensimmäisen kerran klikkasin auki Kennel Cavalriina's:in sivut. Eikä se tosiaankaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Sen jälkeen olenkin tainnut käydä sivuilla vähintään joka toinen päivä.

Pitkän mietinnän  jälkeen lähetin ensimmäisen kyselyn pennuista 28.syyskuuta Tiinalle. Vastaus tulikin nopeasti. Ehkäpä mahdollisesti saattaisi pentu olla myynnissä. Mitään varmaa ei vielä luvattu, mutta ehkä...


3.10. Tiina laittoi viestiä, että pennun voisimme saada, jos vain pääsisimme koiruleita katsomaan. 

Siitä alkoikin järjestely, miten pääsisimme Tonin kanssa lähtemään 630 km päähän ihmettelemään pentuja. Ja onnistuihan se. Torstaina 13.10 lähdimme mun työpäiväni jälkeen ajamaan Kajaaniin. Yötä olimme Scandic hotelli Kajanuksessa.


14.10. Aamulla pääsimme vihdoin katsomaan koiria.

 Eka mitä näimme, oli 4 tällaista karvapalloa :) Seuraavaksi saimmekin sitten ihmetellä piiloon meneviä pentuja: 

 Ja vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että voitais tehdä tuttavuutta ihan naamatustenki:

Lopulta, voisitteko jo lähteä, että päästäis nukkumaan, pikkasen jo väsyttää:

  Ja vielä kuva emosta Cavalriina's Uzva Uzzini